Ensimmäinen neljännesvuosisata

Ensimmäinen neljännesvuosisata 1917-1942
Heikki Hongisto

Jyväskylän partiopoikatoiminta juontaa alkunsa vuodesta 1911, mutta jo samana vuonna kenraalikuvernööri Frans Seyn lakkautti suomalaisen partiotoiminnan pelossa, että siitä muodostuu voimakas kansallisten ja isänmaallisten tunteiden herättäjä. Salassa partiotoimintaa kuitenkin jatkettiin Jyväskylässäkin, kunnes vuonna 1917 uskallettiin jälleen vapaasti toimia.

Jyväskylään muodostui useitakin partio-osastoja, joista huomattavimpia olivat pankinjohtaja O. V. Mansneruksen johtama liikealalla toimivien "Toimen Pojat" ja lyseolaisten osasto, josta seuraavana vuonna kehittyi "Reippaat Pojat" johtajanaan lyseolainen T. K. Laakso. Myös seminaarilla oli oma osasto ja koko kaupungin partiotoimintaa johti paikallisneuvosto, johon kuuluivat muun muassa lehtori A Vartia ja tohtori Vartiovaara.

Viljo Aron toimiessa Reippaitten Poikien johdossa vahvistettiin ja allekirjoitettiin sille säännöt 17.12.1918. Järjestön ylijohtaja, V P. Peltonen ja rehtori Ernst Vänttinen allekirjoittivat säännöt. Järjestöön, jolla nimellä lippukuntia silloin kutsuttiin, kuului tällöin 74 poikaa ja kahdeksan vartiota. Suomen Partioliitosta saatiin arvokkaita ohjeita toiminnan ohjaamiseksi oikeille raiteille. Oli nimittäin vaarana, että englantilaisperäinen partioliike otettaisiin meillä sellaisenaan käytäntöön. Vähitellen partioliikkeemme on saanut kansallisen luonteen.

Jo ennen vuotta 1920 on lippukunnassa merkintöjä luokka- ja taitomerkkien suorituksesta ja samana vuonna pidettiin Jyväskylässä myös ensimmäistä kertaa partiolaisten Yrjönpäivänjuhla. Toiminta oli alkuvuosina vilkasta. Sisällä pidettyjen kokousten lisäksi retkeiltiin ahkerasti ja varsinkin Pohjois-Päijänteen saaret olivat kesällä niin kuin talvella suosittuja retkikohteita.

Syyskuussa 1920 lippukunnanjohtajaksi tuli opettaja Martti Korpilahti. Korpilahti uudisti lippukunnan organisaatiota ja kirjoitti sanat vanhaan saksalaiseen ylioppilaslauluun, ja näin Reippaat Pojat sai marssinsa. Näihin aikoihin ruvettiin myös julkaisemaan Pystyyn Pää -lehteä. Ensimmäinen toimittaja oli Erkki Vallinkoski. 20-luku kului vilkkaan toiminnan merkeissä, väliin mahtui kylläkin pieniä lamakausia.

Vuonna 1927 alkoi uusi nousukausi. Johtajaksi tuli lehtori Paavo Numminen. Kesäleireistä muodostui yhteishenkeä kasvattava perinne. Ensimmäinen suuri leiri pidettiin Vihtavuoressa. Toiminta laajeni aiheuttaen välillä johtajapulaakin. Lehtori Nummisen muuttaessa pois paikkakunnalta vuonna 1928 johtajaksi tuli E. Antikainen, mutta tämänkin toiminta-aika jäi lyhyeksi. Taloudellisista syistä ryhdyttiin neuvotteluun lippukunnan saamiseksi NMKY:n alaisuuteen ja Siniset Partiopojat -liittoon kuuluvaksi. Muutos tapahtui huhtikuussa 1929 ja uudeksi johtajaksi tuli insinööri Ole Andersin. Apulaisjohtajaksi tuli Leo Viilto, jonka johtama "Tarmon Pojat" liittyi Reippaisiin Poikiin. Muina johtajina vuodesta 1929 alkaen mainitaan Erkki Kokkonen, Toivo Poutanen, Gunnar Lingren, Heikki Kuvaja, Pentti Siltala, Esko Vainio, Martti Paloheimo ja Heikki Hongisto.

Lippukuntamme on tullut partiopiireissä tunnetuksi erityisesti leirisuorituksistaan. Vuonna 1929 oli leiri Saviolla johtajanaan pj E. Kokkonen. Vuonna 1930 oltiin Kangasalan suurella leirillä pj Topi Poutasen johdolla. Reippaat Pojat sai erityistunnustusta leirirakennelmista ja oman alueensa puhtaudesta ja järjestyksestä. Seuraavan vuoden kesänä leireiltiin Asunnalla, josta muodostuikin vakituinen leiripaikka pitkäksi aikaa. Johtajana oli tällöinkin Toivo "Topi" Poutanen. Erityisesti lippukunta kunnostautui Kaupinsaaren leirillä Savonlinnassa vuonna 1932. Lippukuntamme oli ainoa, joka itsenäisesti kykeni asettamaan oman leirijoukkueen esiintyen muun muassa paraateissa lippujoukkueena. Vuosina 1933-1935 oltiin jälleen Asunnalla G. Lingrenin ja R. Nousiaisen johdolla. Vuonna 1936 saavutettiin mainetta kansainvälisellä suurleirillä Kultarannassa, jolloin johtajana toimi Heikki Kuvaja. Vuosina 1937-1939 Asunnalla pidettyjä leirejä johtivat Ossi Saartama ja Paavo Riekkola. Myös talvella on Reippailla Pojilla ollut leirejä. Pj Kuvaja johti talvella 1938 pidetyn hiihtoleirin ja 1939 lippukunnan saadessa talviteltan oli leiri Karhujärvellä johtajana Kauko Nevalainen. Ulkomaisille leireille osallistuttiin myös. Englannin suurella Jamboreella 1929 olivat Toivo Poutanen ja Erkki Kokkonen ja Unkarin Jamboreelle 1933 T. Poutanen ja A. Lairio meloivat kanooteilla. Suurleirillä Ruotsissa 1934 oli useita Reippaita Poikia ja he toivat sieltä paljon palkintoja.

Talvisodan jälkeen maamme eri partioliittojen yhdistyessä Suomen Partiopoikajärjestöksi (SPJ), yhteistyö Jyväskylän Metsänkävijöiden kanssa tiivistyi. Reippaat Pojat kuului aikaisemmin Sinisten Partiopoikien Hämeen piiriin, mutta nyt SPJ:n Keski-Suomen piiriin. Partioliike muodostui myös yhä kansallisemmaksi. Niinpä esimerkiksi entinen sudenpentutoiminta muuttui kolkkapoikatoiminnaksi. Reippailla Pojilla oli vuosina 1931-1937 Kai Helanderin johtama sudenpentulauma. Tämän jälkeen sudenpentutoiminta oli jäissä, kunnes vuonna 1942 Reippaitten Poikien perustaessa osaston Valtion tykkitehtaalle saatiin muun toiminnan ohella myös R. Herrasen ja H. Hongiston johtama kolkkapoikaparvi.

Hiihtokilpailuissakin Reippailla Pojilla oli menestystä ensin Hämeen piirissä ja sitten Keski-Suomen piirissä. Vartionjohtajakoulutusta oli säännöllisesti vuodesta 1929 alkaen ja vuodesta 1941 on osallistuttu SPJ:n partiojohtajakoulutukseen. Taloudellisen asemansa kestävyydestä on Reippaat Pojat suuresti kiitollinen ennen talvisotaa sitä erittäin ansiokkaasti tukeneelle kannatusyhdistykselle sekä Jyväskylän kaupunkiseurakunnalle sen kuukausittaisesta avustuksesta.