Toinen neljännesvuosisata 1943-1967

Toinen neljännesvuosisata 1943-1967
Osmo Pihlaja

Lippukunnanjohtajana toimi vuoteen 1945 insinööri Ole Andersin, joten hän tuli toimineeksi johtajana kaikkiaan 26 vuotta. Hänen persoonansa elävöittikin lippukunnan toimintaa noina vuosina, ja ikuisesti Reippaat Pojat saa olla kiitollinen omalle "Ollilleen" siitä suuriarvoisesta työstä, jota hän lippukunnassa teki. "Olli" valittiin lippukunnan ensimmäiseksi kunniajohtajaksi vuoden 1945 vuosikokouksessa.

Vuonna 1945 astui lippukunnan johtoon terveyskaitsija Leo Viilto. Hän oli jo 20-luvulla lippukunnassa mukana toimien silloin muun muassa sihteerinä. Leo Viillon aikana lippukunta sai oman retkeilymajan "Haukkapirtin". Viillon jälkeen vuonna 1948 tuli lippukunnanjohtajaksi NMKY:n sihteeri Arvid Kerttula. "Arffa" toimi lippukunnanjohtajana menestyksellisesti kahteenkin otteeseen Ensimmäinen kausi kesti vuoteen 1949. Välillä oli johtajana NMKY:n sihteeri Eino Hyvärinen noin vuoden ja sen jälkeen jälleen "Arffa" 1950-1951.

Vuonna 1952 oli vuorossa lippukunnan oma kasvatti Pauli Pälve ja vuosina 1953-1956 NMKY:n sihteeri Martti Ulmanen. Vuonna 1956 valittiin johtajaksi jälleen lippukunnan oma poika, insinööri Pentti Rantanen. Vuoden 1958 vuosikokouksessa valittiin lippukunnanjohtajaksi maisteri Jaakko Härkönen, joka ansiokkaasti hoiti lippukunnanjohtajan tehtäviä aina vuoteen 1965 asti, jolloin lippukunnanjohtajaksi tuli metsänhoitaja Teuvo Manninen.

Pentti Rantasen aikana vietettiin lippukunnan 40-vuotisjuhlia, johon hän myös julkaisi Pystyyn Pään 40-vuotisjuhlanumeron. Näihin aikoihin saatiin myös Haukkapirtti NMKY:ltä lippukunnan omistukseen. Jaakko Härkösen ensimmäisenä lippukunnanjohtajavuotena kunnostettiin Haukkapirttiä.

Lippukunnanjohtajan apulaisina ovat vuoden 1942 jälkeen toimineet muun muassa seuraavat partiojohtajat: Paavo Laitila, Pauli Pälve, Heikki Hongisto, Matti Uimonen, Matti Jaatinen, Olli Kuusinen, Mikko Kuusanmäki, Pentti Niiranen, Aarne ja Veikko Varkila, Pertti Pastinen, Unto Vuopala, Osmo Oikari, Pentti Oksanen, Mauno Airola, Sakari Saarikoski.

Kolkkajohtajina ovat toimineet muun muassa Mikko Kuusanmäki, Mia Lehtonen, Aatu Holmero, Anja Raevaara, Pirkko Tukiainen, Irja Laipio, Irja Pakarinen, Liisa Aalto, Ansa Härkönen, Taru Härkönen, Sirkka Järvinen, Kerttu Niskanen, Helvi Lehtonen, Silja Pakarinen, Outi Oikari, Raija Vikström, Auli Oksanen, Helka Pipatti, Kristiina Mankki, Margit Pajukanta, Tuula Pihlainen, Kaisa Kauppinen, Mirja Rautio, Kyllikki Jänkäväärä, Mirja Tuomela, Ulla Korhonen, Hely Tammiruusu, Eini Käppi, Raija Toivainen, Mirja Hynninen, Marja-Leena Kauppinen ja Kai Saaristo. Liisa Aallon jättäessä kolkkaosastonjohtajan tehtävät vuonna 1962 hoiti tätä tehtävää Osmo Pihlaja, kunnes vuonna 1965 kolkkaosastonjohtajaksi tuli Reino Purhonen.

On valittavaa, että historiikki tulee pääasiassa luettelomaiseksi, kun rikkaasta partiotoiminnasta on ammennettavaa. Se on kuin ehtymätön vesipuro, kun ajattelemme monitahoista leiri- ja retkeilytoimintaa. Niistä haluan mainita ainutlaatuisen Mustankorkean talvileirin vuonna 1963, jossa myös RP:n johtajat ja pojat olivat vahvasti mukana, sekä monet Jamboreet kuten "Viva la France" vuonna 1947, josta Matti Heikinheimo on kirjoittanut muistelmissaan sekä "God save the Queen" Jamboree 1957. Monet valtakunnalliset sekä piiri- ja lippukuntatasoiset partio- ja kolkkaleirit ovat jääneet unohtumattomina monien mieleen. Lisäksi haluaisin kirjoittaa perusteellisemmin monitahoisesta kolkka-, partio- ja eräpoikatoiminnasta, partiotaitokilpailuista, Lapin vaelluksista, Haltijan kävijöistä, Haukkapirtin vaiheista, hengellisestä toiminnasta leireillä ja lippukunnan tilaisuuksissa sekä iltanuotioiden reippaasta ohjelmasta, tarinoista, hiljaisuudesta ja partioystävyydestä.

Monet nimet olen tämän historiikin yhteydessä maininnut, mutta vielä useammat ovat jääneet mainitsematta. Kaikki ovat olleet kuitenkin mukana RP:n historian eri vaiheissa antaen oman panoksensa lippukunnan toimintaan. Uskon, että partiovuodet ovat meitä kasvattaneet ja antaneet eväitä elämän matkalle. Partiolaisuudesta emme pääse koskaan eroon, sillä "kerran partiolainen on aina partiolainen".

Näin suppeassa historiikissa emme pääse syvälle lippukunnan vaiheisiin, mutta toivon mukaan saamme vielä jonkun tutkimaan ja perusteellisesti kirjoittamaan Reippaitten Poikien rikkaan historian. Monista asioista kiitollisina meidän on hyvä muistaa, että meillä on myös runo- ja sävelaarteet Martti Korpilahden kirjoittamassa Reippaitten Poikien marssissa sekä Vilho Rantasen kirjoittamassa ja Pekka Kostiaisen säveltämässä partiolaulussa.